Leirillä oli tarkoitus ratsastaa kahdessa ryhmässä. Ensimmäisen ryhmän muodostivat kertauskurssilaiset, eli ratsastajat joiden viimeisistä ratsastustuntikokemuksista oli vierähtänyt vuosi jos toinenkin. Tähän ryhmään kuuluivat Eeva, Katja, Katri ja Riitta. Toisen ryhmän muodosti Minna, joka ratsasti kolmen muun tytön kanssa muiden silmissä kovin tasokasta ratsastusta. Myöhemmin meille selvisi, että Minnan ratsastusseuraa olivat Heidi, Pauliina ja Iina Helsingistä. Minna huolehti myös matkan käytännön järjestelyistä ja ensikosketus muihin matkalaisiin syntyikin sähköpostien välityksellä.
Perjantai 10.11.
Matka alkoi varsinaisesti Länsisatamasta, jossa ryhmämme jäsenet yrittivät bongata toisiaan tarkkailemalla repusta pilkistäviä raippoja. Kukaan ei siis etukäteen tiennyt, minkälaisia ihmisiä oli matkakumppaneikseen saanut. Suhteellisen nopeasti porukka saatiin kasaan ja siirryimme erinäisten matkustusmuodollisuuksien kautta laivaan. Ylittäessämme kuohuvaa Suomenlahtea keskustelimme viikonlopun ruokalistasta ja yritimme kaivella toistemme ratsastustaustoja esille. Onneksi selvisi, että kaikkien kertausryhmäläisten taso oli suhteellisen saman kuuloinen. Laivamatkan aikana täytimme myös kurisevat vatsamme kuka milläkin tavoin. Tallinnan satamasta jatkoimme taksikyydillä Ruilaan. (Kuvassa Katri, Eeva ja Minna Laitse Linnan edessä.)
Ruilassa ehdimme hätäisesti asettua aloillemme, kun Minnan pitikin jo kiiruhtaa omalle tunnilleen. Minna oli porukan ainoa ei-neitsytmatkaaja, joten myös muu ryhmä suunnisti talliin tutkimaan virolaista hevoskulttuuria. Hevosena Minnalla oli pikkuruinen Theodor eli Teukka. Tunnin aiheena oli istunta ja käden myötäävät ja pidättävät avut, sekä suorat tiet. Minnan jäädessä vielä maneesiin oppimaan lisää, kertauskurssilaiset suunnistivat talliin laittamaan hevosia kuntoon omalle tunnilleen. Katja löysi Iidolilta haavan selästä ja joutui vaihtamaan hevosekseen Falconin. Katri kaiveli varustehuoneesta Gulliverinn varusteita Riitan aloittaessa jättimäisen Garfieldin harjausta. Eevalla oli huollettavanaan Tarzan -poni, ja viikonlopun aikana Eeva leimautuikin melkein pelkästään ponitytöksi. Tallin omistajan Ehan avustuksella hevoset saatiin kuntoon, ja ratsastajien mieleen syöpyi varmasti, että satulahuovan ja selän väliin täytyy jäädä tilaa ja että taluttaessa ohjien on oltava ehdottomasti pois kaulalta. Kun hevoset saatiin vihdoin talliin, oli aika kavuta selkään. Tässä vaiheessa muutaman vuoden tauko näkyi, sillä kummallisesti satulaan kipuamiseen olisi välillä tarvittu vinssiä. Tunnilla keskityttiin lähinnä istunnan mieleenpalautteluun ja perusapujen käyttöön. Takamukset kärsivät, kun osa tunnista ratsastettiin ilman jalustimia. Lisäksi puolipidätteen muisteleminen tuntui hyvin hankalalta.
Ensimmäisen tunnin jälkeen oli aikaa tankata hieman hedelmiä ja nestettä. Minna ratsasti jälleen ensimmäisenä, hevosena tällä kertaa Bilton. Samalla kun Minna tutustui Biltoniiin pohkeenväistöjen, laukannostojen ja lopputunnin (tosi pikkuruisten =0) kahdeksikkojen kanssa, kertaajat valmistelivat taas hevosiaan tunnille. Bilton taisi valloittaa ratsastajan sydämen kertaheitolla, vaikka se kahdeksikko onnistuikin vain vaihtelevasti.. Hevosjako seuraavalla tunnilla oli: Katri ja Falcon, Katja ja Gulliver, Riitta ja omapäinen Juss, ja Eeva ja hieman hidas Tembu. Tunnilla jatkettiin istuntaan keskittymistä ja lisäksi kerrattiin pohkeenväistöä. Ratsastajien tuntuma ja istunta alkoi taukovuosien jälkeen selkeästi löytyä, ja ratsukoiden yhteistyö oli paljon ensimmäistä tuntia sujuvampaa! Katrin riemuvoittona olivat alkuvaikeuksien jälkeen hienosti onnistuneet laukannostot Falconilla, joka on tunnetusti näissä hieman vaikea. Kati-opettaja katsoi tunnin puolessa välissä parhaaksi tehdä hieman muutoksia ratsukoissa, ja lopputunti jatkettiin Eeva Jussin ja Riitta Tembun selässä. Tunnin jälkeen jokainen tunsi tehneensä töitä. Kun hevoset oli viety talliin nauttimaan ilta-apetta, siirtyivät väsyneet ratsastajat majoitustiloihin saunomaan. Riitta teki todennäköisesti Ruilan saunomisennätyksen viihtyen saunassa yli tunnin. Valitettavasti nautiskelimme lämpimistä suihkuista hieman liian kauan, sillä Minnan ryhmän 3 muuta tyttöä, alias itse kutsumanaan ”tsirbut”, jäivät saunoessaan ilman lämmintä vettä. Saunan jälkeen teimme jättiannoksen spagettia ja jauhelihakastiketta, ja sen jälkeen lämmin peti kutsuikin meitä huomaansa.
Lauantai 11.11.
Aamulla puoli kahdeksan aikaan Katja ja Eeva vääntäytyivät sängystä valmistelemaan aamupalaa. Pieni tsemppaus oli tarpeen, sillä lihakset olivat hyvin jäykät perjantaisen pakaralihastreenin jäljiltä. Kahdeksalta myös ryhmän muut jäsenet valuivat alakertaan mutustelemaan aamupalaa ja valmistautumaan aamupäivän estetuntiin. Kertaajat ratsastivat ensin ja heidän jälkeensä tosi toimiin pääsi Minna tsirburyhmän kanssa. Aamulla oli tarkoitus saada lihakset vetreiksi puomiharjoituksilla ja pienillä esteillä. Jotta kertauskurssi ei joutuisi vallan mahdottoman tehtävän eteen, saivat kaikki alleensa ponin. Katri ja Theodor muodostivat oikein malliparin, ja tunti kului heidän osalta lähes liidellen. Katja ja Tarzan olivat tasaisen varmoja, vaikka pari kertaa Tarzan olikin sitä mieltä että esteitä ei ole tarkoitus hypätä, vaan niiden eteen on tarkoitus pysähtyä. Riitan ja Tembun yhteistyö oli sujuvaa ja esteet ylittyivät tasaisesti. Eeva jatkoi myöskin yhteistyötä Jussin kanssa, ja tämä vanha estehirmu lähestyikin esteitä aika vauhdilla, kerran jopa komeasti esteen ohittaen.
Minna & tsirbut pääsivät omalla tunnillaan testaamaan taitojaan Rein Pillin rakentamalla viiden esteen sarjalla – tosin esteitä oltiin ehkä Reinin tasosta hieman laskettu ;). Tunti meni mallikkaasti lukuunottamatta Pauliinan oikeaoppista ”alas selästä voltilla kerien” esitystä hepan kompastuessa alastulossa. Minnan kouluyhteistyö Karvisen kanssa oli hiukan tahmeaa, mutta esteillä meno oli ihan reipasta ja hyväntuulista.
Tuntien välissä tankasimme energiavarastoja virolaisella suklaalla ja muilla herkuilla. Iltapäivän tunti oli sitten taas kouluratsastuksen kertausta vaihteeksi täysikokoisten hevosten selässä. Jälleen kertaajat pääsivät aloittamaan. Katja pääsi varsinaisen laivan kyytin matkustaessaan Lapoonian selässä pitkin maneesia. Katrin alla oli massiivinen Garfield, joka kuitenkin taipui ratsastajan käsittelyssä näppärästi. Riitan hevosena oli Gulliver. Eeva hurjasteli pitkin maneesia Fränckin kanssa. (Kuvassa Katja ja Garfield tallissa.)
Tuntiin sisältyi muun muassa ravi- ja käyntisiirtymisiä pääty-ympyrällä ilman jalustimia. Nämä olivat suurta herkkua eilisen jumittamille lihaksille ja yksi jos toinenkin valitti muutamaan otteeseen takapuolensa turnauskestävyyttä. Pääty-ympyrällä työskentelyä jatkettiin laukkaympyrällä, ja osa porukasta koki epätoivon hetkiä yrittäessään kääntää hevosta kahden esteen välistä ympyrälle. Jotenkin kuitenkin tästä tehtävästäkin selvittiin, vaikka joskus pieni ruuhka meinasi yllättää. Minna sai hevosekseen tsirburyhmän tunnille taas Biltonin, joka vain jatkoi ratsastajansa kosiskelemista taipumalla avoväistöihin nätisti ja helposti.
Päivän ratsastusohjelman päätyttyä söimme edellispäivältä jäänyttä ruokaa ja vietimme alkuiltaa saunoen sekä hyvistä juustoista ja viinistä nauttien. Saunan jälkeinen punotus peitettiin kevyellä ehostuksella ja suunnaksi otettiin Laitse Loss. Riitta tosin jäi rankan päivän jälkeen tallille lueskelemaan ja opiskelemaan viron kieltä telkkariohjelmien avulla. Laitse Lossissa nautimme muutaman tuopin ja maistoimme juustopalleja, joiden rasvaprosentti oli varmasti paljon yli sallitun. Maittavien antimien äärellä kertasimme vielä päivällä opittuja asioita ja jaoimme omia hyväksi koettuja vinkkejä ratsastuksesta. Lisäksi tutustuimme toistemme muihinkin kuin ratsastustaustoihin jutellen esimerkiksi vaihto-oppilaskokemuksista. Yhdeksän aikoihin Kaiti, tallin omistajan tytär, haki meidät takaisin tallille. Jatkoimme iltaa keittiössä tsirbujengin kanssa herkkujen parissa. Minna oli ainoa, joka jaksoi kuitenkaan tsempata hereillä yli puolen yön, sillä raskas ratsastuspäivä vaati veronsa.
Sunnuntai 12.11.
Sunnuntaiaamu alkoi varsin varhain, sillä Katja alkoi kaivelemaan helpotusta särkeviin lihaksiin kello neljän aikaan aamulla. Minnakin osallistui operaatioon kannustussanoin, joita kukaan muu ei pystynyt ymmärtämään. Minnakaan ei pystynyt omia puheitaan aamulla selvittelemään, sillä puhujaksi selvisi myöhemmin unessa ollut Minna. Tsirburyhmän syvälliset punaviinikeskustelut yön tunneilla eivät aamulla enää tuntuneet niin hyvältä idealta, kuin edellisenä iltana, ja vesipullo oli tärkeä ystävä aamutunnin kunnostustoimissa.
Varsinainen ohjelma kahdeksan jälkeen, kun Riitta ja Katri suunnistivat aamupalan tekoon. Maittavan aamupalan jälkeen Minna kiirehti varustamaan taasen Biltonia, jonka kanssa hän ratsasti ensiksi tunnin tsirbujen kanssa ja sen jälkeen vielä puoli tuntia kertaajien kanssa. Ensimmäisen tunnin teemaan kuuluivat edelleen avot, mutta ohjaus- ja taivutustaitoja testattiin kolmikaarisella kiemuralla ja siihen kuuluvilla pikkuvolteilla, joiden väliin saatiin mahtumaan vielä siirtymisiäkin. Ratsastajien kovalevyt joutuivat jo hitusen kovemmalle paineelle kuin aiemmilla tunneilla, mutta kyllä ne kiemurat – ja hevoset niiden myötä – hiljalleen paransivat muotoaan. Lopputuntiin mahtui vielä laukkasiirtymisiä ja keskiravia.
Kertaajien tunnilla Eeva palasi ponien pariin ratsastaen Tarzanilla. Katjan ratsuna oli Garfield. Katri pääsi kokeilemaan Ducatia, jonka Thiedemann -apuohjat vaativat pientä pähkäilyä kiinnityksen suhteen. Riitta ratsasti Gulliverilla. Ensimmäinen puolituntinen oli siirtymisiä puolikkaalla kentällä. Tehtävästä mallikkaasti selviytyminen vaati sekä ratsastajan että hevosen keskittymistä. Tämän jälkeen kentältä hiljalleen poistuvat Minna ja Bilton esittivät, ainakin Tarzanin suureksi iloksi, kuinka utelias hevonen voi yksinään sotkeutua keskellä seisoneiseen estetolppiin ja kouluradan aitaan ratsastajan ojennellessa loimea kuntoon.
Kertaajien puolentoista tunnin mittaisesta opetusajasta loppuaika oli varsinaista vauhtia ja vaaratilanteita -dokumenttia. Gulliver päätti kieltäytyä yhteistyöstä laukkapätkien alettua, ja jolkotteli milloin kenenkin tielle. Onneksi muut hevoset pysyivät kuitenkin jotenkin käsissä, vaikka välillä toiminta olikin kuin suoraan preerialta.
Kaikki selvisivät kuitenkin tunnista hengistä, eikä edes yhtään ratsastajaa löytynyt maasta. Tunnin jälkeen oli huikeat 40 minuuttia aikaa huolehtia hevonen kuntoon, käydä suihkussa ja valmistautua lähtöön. Kaikki kuitenkin selvisivät tästä ja lisäksi saatiin vielä varattua uusi leiri keväälle.
Katri ja Theodor maneesissa.
Sitten olikin aika jättää hyvästit tallilla ja kavuta taksiin. Taksissa keskustelimme leirin annista ja suunnittelimme tulevaa. Terminaalissa teimme vielä viime hetken ostoksia. Laivassa ruokailimme kuka mitenkin. Buffetin antimet todettiin loistaviksi, ja jälkiruokapöytä oli taivaallinen. Ruoan jälkeen törmäsimme tsirbujengiin ja lähes koko porukka istuskelikin loppumatkan laivan käytävällä kerraten leirin tapahtumia, ja väistellen hieman maistelleiden kanssamatkustajien maahanlasku- ja ”isku”-yrityksiä. Edes satamaan saapuminen ei pyyhkinyt leirimuistoja pois mielestä, sillä vielä useampia päiviä leirin jälkeen osa porukasta tunsi
leirin annin lihaksissaan.
Eeva Gustafsson ja Minna Aalto