Gaudeamus Gran Prix 25.3.1995

Korreloiko älykkyysosamäärä ratsastustaidon kanssa ?

Miten saatiin 24 tulevaa diplomi-insinööriä, juristia, ekonomia ja lääkäriä rämpimään tuntitolkulla räntäsateessa ja upottavassa mutavellissä ? Perinteiset pääkaupunkiseudun akateemiset ratsastusmestaruuskilpailut, Gaudeamus Gran prix, järjestettiin Eriksnäsin tallilla jo ensimmäistä kertaa.

Tera eli Teekkariratsastajat ja minä sen mukana olimme varmistamassa, ettei järjestelynakki osu seuraavana vuonna meille. Saavutimme tavoitteen täydellisesti. Nähkääs seuraavat kisat järjestää kisan voittaja ja me olimme muutamasta harmittavasta huippusuorituksesta huolimatta ylivoimaisia häviäjiä.

Sekä esteisiin että kouluun osallistui kolme ratsastajaa kaikista kerhoista. Meitä oli siis yhteensä 24 Terasta, Galoppiuksesta (Lääketieteellisen ratsastajat), Hevoshuijareista (Oikeustieteellisen ratsastajat) ja KY-kannuksesta (Kauppakorkeakoulun ratsastajat). By the way, oletteko tekin sitä mieltä, että me insinöörit olemme mielikuvituksettomia…?

Kisa alkoi hevosten arpomisella. Olisikohan Herra Murphyllä ollut sormensa pelissä, sillä joukkueemme pisin ratsastaja, sihteerimme Marjut, pituus noin 175 cm, sai melkein ponikokoisen arabiorin ja minä pienikokoisen puheenjohtajamme Sallan kanssa saimme tallin suurimmat hevoset. Ja kaikkein kokemattomin ratsastajista sai hackamoreja käyttävän kuumakallen alleen.

Rataan kuului kuusi 70 -80 senttistä estettä; hevoset olivat viisiottelijoiden 120 cm radoilla kunnostautuneita esteratsuja. Siihen sitten (minun mielestäni) jäävätkin niiden yhtymäkohdat "oikeisiin" hevosiin: viisiottelijat ovat sen verran kiireistä väkeä, että hevosten sileällä hinkkaaminen taitaa pojilta unohtua. Minun hevoseni ainakin oli kova, jäykkä ja kankea, ja selvästi raavaiden miesten ratsastama tai siis hyppyyttämä. Hyvin se kuitenkin pääsi yli esteistä kuljettaen minua mukanaan ilmeisesti vain armosta.

KY-kannuksella oli selvä kotikenttäetu, sillä se johti esteiden jälkeen 13-19-23-23. Kouluosuuksille oli saatu koulun ja yksityistenkin hevosia lainaan, mikä helpotti sekä ratsastajien että katsojien urakkaa. Ratana oli tuttu B:0 ja tuomarina tiukkana tunnettu Kari Vuorio. Radat eivät olleet mitään kovin tasokkaita; on tainnut opiskeluaikoina monelta unohtua ratsastuksen jalo taito. Yksi oli kuitenkin ylitse muiden: KY:n oma KYra KYrklund, kuten he asian ilmaisivat, repäisi radallaan yli 20 pisteen eron toiseksi tulleeseen. Vaikka ratsastaja olikin hyvä emme voi epäillä kuin onnetarta: se oli arponut tytölle ison ja näyttävän hevosen joka kaiken lisäksi oli tytön " vakkari" ja kaiketi jotenkin suhteessa tuomariin, joka jäi ratsastamaan sillä kisan jälkeen maneesiin.

KY-kannus oli todella nähnyt vaivaa palkintojen eteen: voittajille ja sijoittuneille oli omat KY:n logolla varustetut ruusukkeet ja esinepalkinnot. Voittaja sai Tapiola Yhtiöiden logolla varustetun korkealaatuisen kassin, toiseksi sijoittunut sai laskettelusauvojen väliin viritettävän tuolin ja kolmas, no, jotain kuitenkin. Kisojen päätteeksi jaettiin kaikille osallistujille omat kunniakirjat osallistumisesta ja lääkiksen Matille, kisan ainoalle miehelle, parhaan miesratsastajan palkinto. Joukkuekisan ylivoimainen voittaja, KY-kannus, sai kiertopalkintona hienon puisen laatan, johon oli kiinnitetty hevosenkenkä ja messinkilaatta, johon oli kaiverrettu kisan nimi. Lopuksi kylterit toivottivat meidät ensi vuonnakin tervetulleiksi järjestämiinsä kisoihin, ja seuraavana, ja seuraavana, ja seuraavana…



– Kirjoitin jutun alunperin seuramme lehteen. Tämä on hiukan modifioitu versio alkuperäisestä. Kuvat on myöskin lisätty jälkeenpän.

Utti


Tämän jutun kirjoitti Utti Tarvainen, email: utti@cc.hut.fi.
Sivua on viimeksi päivitetty 29.3.1997 (Postaus siirretty 2.3.2024 uusille sivuille).