Vaellus Chrissen tallilla Korpilahdella 13.-15.2.1998
Perjantai
Saavuimme Korpilahdelle perjantai-iltana hyvin sujuneen ajomatkan jälkeen. Mukana olivat Panu, joka toimi myös autokuskina, Riitta ja Juha ja minä Hanna. Oli jo pimeää, kun tulimme Chrissen tallille johtavalle pikkutielle, ja siellähän emäntämme jo olikin sytyttämässä meille kynttilää tienposkeen, jotta löytäisimme varmasti perille. Ajettuamme talon pihaan, meitä tervehti myös valtava Bernhardilaiskoira Molla-maija. Chrisse tuntui ystävälliseltä ja vauhdikkaalta, ehtipä jo pihalla kyselemään kunkin ratsastuskokemuksestakin.Majoituimme aittaan, joka oli tosi kodikkaasti sisustettu vanhoilla huonekaluilla ja hauskoilla yksityiskohdilla, ja lähdimme sitten katsomaan hevosia. Tallissa oli kymmenkunta suomenhevosta; tamma, varsoja, pari oria ja loput ruunia. Muut olivat tällä hetkellä Vantaalla ponihaassa tuntihevosina. Chrisse kertoili innostuneesti hevosistaan, erityisesti suomenpienhevos-kantakirjaori Pikkumiehestä. (Varjo-Luonnos) Todistimme myös jännittävää näytelmää, jossa Chrisse päästi kaksi oria, isän ja pojan tallinkäytävälle tapaamaan; aikamoinen kohtaaminen, vauhtia ja ääntä ei puuttunut. Chrissen pitkä raippa ja toistuvat “oma paikka”-kehotukset kuitenkin tehosivat ja hevoset löysivät taas ne omat paikkansa.
Hevoset jaettiin, Panu sai ratsukseen työhevostyyppisen, rauhallisen Kalevin (Loppu-liike), Juha suurikokoisen Pokun, Riitta Pikkumiehen, ja minä Viljon, joka oli vast’ikään tuotu Poni-Haasta klipattuna. Chrisse manaili niitä, jotka oli lähettäneet klipatun hevosen vaellushevoseksi. Laitoimme hevosia kuntoon ja Chrisse lähti hakemaan junalta toimittajaa, joka liittyisi viikonlopuksi seuraamme tutkimaan paikkaa tulevia Monomeno-kuvauksia varten. Luulimme, että Chrisse viipyisi kauankin ja lähdimme aittaan odottelemaan. Tuli kiire vaihtamaan vaatteita, kun auto olikin taas pihassa 10 minuutin kuluttua.
Pian olivat hevoset pihassa valmiina, päässään punotut niru-naru ?suitset ja satulat selässään. Taisivat olla innoissaan lähdössä, kun eivät millään meinanneet pysyä paikoillaan. Viikonlopun kuluessa oppikin itsekukin karjaisemaan “paikalla” kyllin römeästi. Chrissen ratsuna oli Haukka-ori, toimittaja-Pauliinalla taas Luvite-liinakko.
Oli aika jännää lähteä hevosten kanssa pimeään metsään, mutta hevoset olivat kuin kotonaan, ja tuntuivat varmoilta ja rauhallisilta. Riitalla oli hännillä hieman vaikeuksia Pikkumiehen kanssa, joka olisi ollut lähdössä mielellään laukkaan. Ratsastelimme tunnin verran etupäässä kävellen, välillä aika syvässäkin lumessa. Oli mukava, tyyni ilta.Tallille palattua saimme jakaa hevosille heinät, ja Panu kiipesi vintille pudottelemaan paaleja aamuksi, minkä jälkeen lähdimme itsekin syömään ja nukkumaan.
Lauantai
Aamuherätyksen meille järjesti Molla-maija, jonka Chrisse päästi aittaan. Se kävi touhuamassa jokaisen vuoteen vieressä, pomppasipa lopulta Pauliinan sänkyynkin.Aamupala valmisteltiin osittain yhteisvoimin pirtin pitkälle pöydälle.
Aterioilla Chrisseltä eivät jutut loppuneet kesken, vaan aina
riitti tarinaa hevosista, perheestä ja milloin mistäkin. Juttuja
oli hauska kuunnella. Noudatettuamme käskyä tankata hyvin, ja
laitetuamme itsemme ja hevoset kuntoon olimme valmiit lähtöön.
Riitta sai nyt Luviten ja Pauliina Pojun, joka oli vielä nuori hevonen,
3-vuotias, muilla oli samat hevoset kuin perjantaina.
Sää oli mukava, pakkasta oli jonkin verran, mutta ei tuullut eikä satanut, joten runsaan kolmen tunnin lenkillä ei juuri päässyt palelemaan. Maisemat olivat aika komeat, keskisuomalaista vaaramaisemaa, metsää, hakkuuaukeaa. Reitti oli hevosille melko raskas, aika lailla lumessa kahlaamista, ne tulivat jo alkuvaiheessa hikisiksi pakkasesta huolimatta (paitsi Viljo, jonka talviturkki jäi Vantaalle). Ravasimme ja laukkasimme useita pätkiä, Chrisse kertoi juttuja, joista jokunen kantautui myös jonon hännille. Tervehdimme ohimennessämme lähiseudun asukkaita, jotka kaikki tuntuivat olevan Chrissen tuttuja. Välille talutimme pienen pätkän, jotta jäätyneet varpaat sulaisivat. Taukoja ei juuri pidetty, paitsi patukanmittainen hevosenselässä. Hevoset nappailivat ohimennessään oksia puista suuhunsa.
Tallille palattua jaoimme hevosille ruuat ja siivoilimme karsinoita.Tarhassa olleet hevoset haettiin myös syömään. Pian kutsuttin jo ratsastajiakin höyryävän kanapadan ääreen. Chrisse oli erinomainen kokki, ja nautimme ruuan jälkiruokineen päivineen.
Ruuan jälkeen olikin jo aika valjastaa Pikkumies reen eteen. Sitä
ennen meille esiteltiin talon reki- ja kärryvalikoima, joka olikin
mittava. Chrisse lähti asioille ja käski meidät sillä
aikaa valjastuspuuhiin. Päätimme valjastaa alkajaisiksi Panun,
jotta valjaskasa hieman hahmottuisi ennenkuin hevonen haettaisiin paikalle.
Se olikin varsin järkevä idea. Panu sai siis länget kaulaansa,
ja kun seuraavaksi valjastettiin Pikkumies, se sujui ja huomattavasti sutjakammin.
Chrisse tuli viimeistelemään työn ja ajeli ekat kierrokset
jäällä. Jäällä oli kuitenkin vettä aika
reippaasti, ja valjakko karautti vauhdilla takaisin maihin. Saimme kukin
vuorollamme ajella kentällä, mikä sujui aika hyvin vaikka
yhdenistuttava reki tuntuikin kiikkerältä. Onneksi ei edes aisa
hajonnut, vaikka se kolahtikin pahaenteisesti aitaan, kun Pikkumies oli
päättänyt lähteä tallille noustessani kyydistä.
Sauna oli jo lämmin ja meille oli valmisteltu herkullinen eväskori illanviettoa varten saunatupaan. Olipa mukava päästä saunaan pitkän päivän jälkeen lämmittelemään.
Saunatuvassa juttelimme, nautimme virvokkeita ja söimme eväitä, kunnes jo kymmenen maissa totesimme, että on paras lähteä nukkumaan, muuten meitä saisi aamulla herätellä saunalta. Pauliina, joka oli oikein mukava ja iloinen ihminen, ja jonka kännykkä soi tiheästi, oli mukana kaikissa touhuissamme. Chrisse sensijaan lähti porealtaaseen rentoutumaan saunan sijasta.
Sunnuntai
Päivä
alkoi samaan tapaan kuin lauantai. Ilma tosin oli aika lailla kylmempi,
joten päälle pakattiin mahdollisimman paljon vaatetta. Samat
hevoset lähti matkaan kun lauantainakin, tosin Pauliina vaihtoi Pikkumieheen.
Melkein alkajaisiksi ylitimme moottoritien, mikä tuntui aika hurjalta,
kun autot viuhuivat ohi. Reitti oli hevosille kevyempi kuin lauantain.
Reitin varrella oli kolme isoa lehmää ulkoilemassa, ne seurasivat
meitä niin pitkälle kuin aitausta riitti, hevoset taisivat vähän
pelätä. Kävelimme jäälläkin aika pitkän
matkan. Maisemallisesti reitti oli hienompi kuin lauantain, mutta kylmä
tuli väkisin, kun tuuli puhalsi naamaan. Kolmisen tuntia maastossa
vierähti kuitenkin, vaikka valitsimmekin lyhyemmän lenkin. Chrisse
johti joukkoa reippaalla Haukalla perässään väkivahva
Poku Juha selässään, ja edelleen Riitta ja Luvite, joka
luimisti äkäisesti, jos minä ja Viljo tulimme liian lähelle.
Jonon hännillä tulivat rauhalliset pojat Panu ja Kalevi, jolla
Chrissen mukaan ei ole ollenkaan huumorintajua, sekä vauhdikas miniori
Pikkumies Pauliina satulassaan.
Maastosta palattuamme oli taas aika hevosten ja ratsastajien ruokailun, sekä karsinoitten siivouksen. Kaikkea työtä emme tosin joutuneet tekemään, sillä pari lähitienoon tyttöä oli tullut auttamaan tallitöissä. Ruokailun jälkeen oli aika pakata laukut ja valmistautua lähtöön päiväunin. Ennen lähtöä Chrisse vielä kutsui meidät kahville kotiinsa, joka myös oli pihapiirissä, ihailemaan hienoja eläinaiheisia seinäkaakelimaalauksia ja muutenkin loistokasta sisustusta. Chrissen poika Pontuskin saapui paikalle ja liittyi seuraamme.
Viikonloppu oli oikein mukava ja sujui ilman kummempia kommelluksia. Oli hienoa kerrankin ratsastaa kyllikseen mukavilla hevosilla ja muutenkin olla hevosten kanssa ja mukana tallihommissa. Kokoajan oli tekemistä eikä aika tullut pitkäksi. Viikonlopun onnistumiseen vaikutti paljon myös Chrissen välitön, rempseä ja asiantunteva persoona, ja hyvä täysihoito, joka käsitti muutakin kuin vain välttämättömimmän.
Tarinan kirjoitti Hanna ja kuvat otti Juha.
Ajo-ohjeet Helsingistä
Nelostietä Lahteen, josta kaksi vaihtoehtoista reittiä: Päijänteen länsi- tai itäpuolta. Länsipuolta kannattaa ajaa hämärällä, mutta itäpuolen maisemat ovat hienoa katseltavaa valoisalla.“Hämäräreitti” kulkee Lahdesta Asikkalan ja Jämsän kautta Korpilahdelle. Ajetaan kirkonkylän ohi kohti Jyväskylää. Oikealla puolella on Joutsan tienristeyksessä Nesteen huoltamo. Tästä jatketaan vielä 1600 m Jyväskylään päin. Vasemmalle kääntyy Punamäentie, jota ajetaan n. 100 m. Tieltä kääntyy vasemmalle koivukuja, joka johtaa tallin pihaan.
“Maisemareitti” kulkee Lahdesta Heinolan ja Joutsan ohitse. Viitisen kilometriä Joutsan pohjoispuolella tie Korpilahdelle kääntyy vasemmalle. Päijänne ylitetään uudehkoa isoa siltaa pitkin ja muutaman kilometrin päässä onkin Nesteen huoltamo, josta käännytään Jyväskylään. Tästä jatketaan vielä 1600 m. Vasemmalle kääntyy Punamäentie, jota ajetaan n. 100 m. Tieltä kääntyy vasemmalle koivukuja, joka johtaa tallin pihaan.
Kannattaa ajaa hämäräreittiä mennessä ja maisemareittiä tullessa.