Ohjalaiset suuntasivat syyskuussa 2024 kohti Kemijärveä ja Outisen Ratsastuskeskusta, jossa vietettiin kolmen päivän vauhdikas syysvaellus Kemijärven upeissa maisemissa. Reissu alkoi perjantaina, kun osallistujat saapuivat tilalle. Pienen lepotuokion ja lounaan jälkeen mentiin ihastelemaan tilan ihania suomenhevosia, joista neljä varustettiin mukaan ensimmäisen päivän vaellukselle. “Kevyt” noin. viisi tuntia kestänyt reissu sisälsi upeita maisemia, vauhdikkaita laukkapätkiä ja pienien hevosten mielestä järkyttäviä lehmiä ja siltoja. Yksi kenkä eksyi myös matkan varrella.

Etsimässä tietä kotiin

Viiden tunnin vaellus tuntuikin heti ratsastuksen jälkeen jaloissa, kun kaikilla osallistujilla oli takana vähintään muutaman kuukauden tauko ratsastuksesta. Hyvin nukutun yön (ja yhden tallin kivilattialle pudonneen ja rikki menneen puhelimen) jälkeen suunnattiin seuraavana aamuna jälleen tallille. Yllätykseksemme tallin pihalla odottikin kaksi traileria ja tieto siitä, että päivän vaellus ei lähdekään tallin pihalta, vaan n. tunnin ajomatkan päästä Salla-tunturin tuntumasta.

Minne mennään?

Varustettuamme hevoset määränpäässä, lähdimme vaeltamaan Salla-tunturin lähimetsiin. Hevosilla riitti virtaa, ja muutamia ilopukkejakin eksyi reippaiden pätkien sekaan. Päivän dramatiikan tarjosi allekirjoittaneen uljas Vappu hevonen, jonka lenkkari lähti vauhdikkaassa ylämäessä irti. Vappu järkyttyi tästä sen verran, että tamma raukka lähti viemään allekirjoittanutta pitkin metsää. Selvisimme tästä ilman tippumisia, mutta takana tullut parivaljakko saikin komeat roiskeet naamalle Vapun taidonnäytteestä (ravatessa, tai laukatessa, roiskuu). Tästä onneksi selvittiin vain säikähdyksellä ja yhtään silmää ei uhrattu prosessissa… Metsissä tuli myös vastaan poroja, jotka uteliaina seurasivat menoamme. Ratsasteltuamme muutaman tunnin pysähdyimme ruokatauolle, ja hevoset saivat pienen lepotauon sekä heinää välipalaksi. Tauon jälkeen suuntasimme samaa reittiä takaisin kohti trailereilta ja autoja.

Saisinko lisää ruokaa?
Paluumatkan maisemat

Kaiken kaikkiaan toisen päivän reissussa meni n. kuusi tuntia, ja illalla tunnelmat olivatkin raukeat. Saimme harmiksemme kuulla, että Kemijärvellä on ollut koko viikon näyttävät revontulet, paitsi viikonloppuna. Toisen päivän ilta kuitenkin paljasti sitäkin upeamman auringonlaskun!

Revontulia ei näkynyt yöllä, mutta auringonlaskusta ei puuttunut näyttävyyttä

Kolmantena ja viimeisenä aamuna pakkasimme hevoset jälleen trailereihin ja lähdimme vartin ajomatkan päässä sijaitsevan lähikylän liepeille ratsastamaan. Hevoset varustettiin jälleen paikan päällä kohteessa, ja jalat nousivat (juuri ja juuri) sen verran, että päästiin kaikki satulaan. Verrattuna kahteen ensimmäiseen päivään, kolmannen päivän maasto oli rauhallinen ja lyhyt. Tallille palattuamme pakkasimme tavarat ja söimme lounaaksi herkullista herkkutattikeittoa, jonka tatit tilan omistaja keräsi aikaisemmin päivällä maaston aikana.

Vieläkö pitää lähteä tonne metsään…

Kiitos Outisen Ratsastuskeskus ja tilan ihanat suomenhevoset mahtavasta viikonlopusta!

-Ilona