Teran ja Teuraksen vikellysleiri 24-26.9.1999 |
Teralaiset ovat hyvissä ajoin lähdössä klo 15:15 tikin talon edestä aikeissa ehtiä heittää auton nokka kohti Tamperetta ennen ruuhkaa. Toisin kuitenkin käy ja ensimmäinen puolituntinen vilahtaa viiden kilometrin matkaan Otaniemestä Tampereen moottoritien alkuun. Mutta Tamperelaiset näyttävät ettei tässä jäädä pääkaupunkiseutua pahemmaksi ja matka tössää Pirkkalassa ruuhkaan, jossa taas madellaan puoli tuntia tosin tällä kertaa peräti kymmenen kilsaa (Pirkkahallin messut vai oliko Teuraksen jäynä?). Matkalla piti hakea vielä pari teuralaista Hervannasta TTKK:lta, mutta he saavatkin kyydin muualta pari minuuttia ennen kuin olisi pitänyt kääntyä Hervantaan. Lähtiessä taivas on selkeä, mutta mitä lähemmäs Nokian ratsastuskoulua matka edistyy, sitä tummemmaksi ja sateisemmaksi taivas muuttuu. No onpahan ainakin helppo löytää tallille; jos kääntyi väärään suuntaan risteyksestä huomaa sen sateen laantumisena 🙂
Tallille tultaessa sataa ja ensin tulleilla teralaisilla onkin jo kiire satulaan, ennen kuin sade loppuu. Teralaisten vääntäessä (yksityistä kolmen hengen) koulua loput teuraslaisetkin saapuvat ja suoritamme heppojen vaihdon. Sade tietenkin jo hellittää siinä vaiheessa, kun teuraslaiset ratsastavat. Lopulta ratsastuksen jälkeen näemme toisemme. Iltapalalla esittelemme itsemme, ratsastushistoriaamme ja hevosmakuja. Sannan, Hannan, Hannen ja Unnan varalta teralaiset kehittelevät jo kutsuvansa heitä kaikkia *nna:ksi, mutta nimet oppii yllättävän helposti. Nnat eli MeHuippuRatsijat ovat ratsastaneet yhdessä jo parhaimmillaan yli kymmenen vuotta ja tekivät omat paidatkin, kun kyllästyivät arvailemaan, ketä opettaja nyt mahtoi tarkoittaa. Jokaisen ratsastuksenopettajan nimipainajainen voisi olettaa. Tosin joukosta puuttui vielä Henna. Teurasta edustaa lisäksi vielä entinen puheenjohtaja Tommi, joka ei päässyt leirille, mutta tuli seuraamaan kouluratsastustuntia aina kiikareilla varustettuna..
Iltapalan jälkeen täytämme tallin kyselylomakkeen, jossa voi esittää toiveita ja pelkoja ainakin kahdesta tärkeimmästä: ratsastuksesta ja ruokailusta, mitäs muutakaan olemme tulleet tänne tekemään (no ei sitä paljon muuta ehtinyt tehdäkään kuin saunoa pari kertaa, hädin tuskin nukkuakaan, toim. huom.) Naiset lähtevät ensin nauttimaan vanhan aitokiukaalla varustetun saunan suloista. Miehet uhkaavat sekasaunan alkavan vajaan tunnin kuluttua, mutta joutuvat odottelemaan puoli yhteentoista asti. Saunassa epäilemme, että naiset ovat menneet jo nukkumaan, kun emme ole heitä viihdyttämässä. Pelko osoittautuu oikeaksi, kun ennen kahtatoista kaikki ovat jo kadonneet nukkumaan (tai ainakin juoruamaan huoneisiinsa). Miesten puolelle oli kuulunut illalla seinän läpi puhetta nahkahameista. Tämä aiheutti hevosillakin niin tutun ilmiön, jossa korvat kääntyvät välittömästi höröön ääntä kohti.. Miesten pettymykseksi aamulla selvisi, että jonkun yöshortsit olivat vain muistuttaneet nahkahametta, eivätkä kuuluneet tyttöjen ratsastusleirin vakiovaatetukseen toppien kera.
Well, mens gotta do what mens gotta do, eli pikaisesti kokoamme tallin, teran ja teuraksen edustajiston ja saunominen jatkuu aamu kolmeen.. Yöksi taivas on jo selkiytynyt ja täysikuu valaisee saunojien höyryävää jäähdyttelyä. Tommi viihtyy vaikka ei leirillä olekaan ja päättää jäädä vielä yöksikin, jotta voisi seurata aamun ratsastuksia. Vapaa petipaikka on tosin naisten puolella, mutta Tommi näkyy olevan jo selvillä palotikkaista yms, jotta pääsee tyhjään sänkyyn lukituista ovista huolimatta.. Ehdotamme tosin parempana vaihtoehtona hirsistä koirankoppia ja tallin kahta mustaa belggaria (Jiri ja Lotta); voisi kehua kavereille nukkuneensa hirsitalossa märän mustan naisen kanssa hänen miehensä nukkuessa vieressä!
Lauantai 25.9.
Yön selkeys on aamulla kadonnut ja taivas on pilvessä. Aamiainen on linnunlaulun aikaan ennen yhdeksää. Aamupäivän ohjelmassa on esteitä kahdessa ryhmässä; pompimme pystyjä, portteja ja tynnyreitä. Ennen illan maastoilua on hetki aikaa, jolloin kaivamme majoitushuoneistosta esiin mm. Kimble-pelin sekä pelailemme kymmeniä korttipelejä. Siljan vetää kuin hatusta yhä uusia korttipelejä sääntöineen.
Nautimme vielä iltapäiväkahvit ja seksit (Tommi lähti sittenkin liian aikaisin, vai oliko se keksit?) Kahvipöydässä jaamme hevoset maastoon. Juuri kun monet luulevat saaneensa sen tallin kilteimmän kopukan, kuulemme kolmen pukittelevan ja yhden hyppivän välillä pystyyn maastossa.. Keräämme kokeneimpien maastoon kymmenisen vuotta ratsastaneita, väännämme turvakypärän tiukemmalle ja sukellamme parin maastoesteen läpi hillumaan metsikköön. Asfalttitie osuus menee rauhallisesti käynnissä, mutta hiekkaisen pikkutien raviosuudella hepat eivät tahdo pysyä kaikkien ratsastajiensa näpeissä. Sanna tipahtaa Kellyltä hevosen sivuttaessa ja pukittaessa. Hienoa, kakku on meidän! Puhetta on jo laukankin jättämisestä väliin, mutta laukkaamme kuitenkin lopuksi täyttä spurttiakin. Paluumatkalla osa haluaa jäädä pyörimään kentälle sen sijaan, että hyppelisi maastoesteitä. Jotkut eivät vain näytä ymmärtävän hyvän päälle? Seuraavana on vuorossa vähemmän ratsastaneiden maasto, joten tiedossa luulisi olevan enemmän tipahduksia ja hillumisia. Sen sijaan sahataan laukkapätkää täpöillä pariinkin kertaan, kun maastoilijat eivät tahdo saada tarpeeksi vauhtia. Heppojen järjestystäkin pitää vaihtaa vastaamaan paremmin nopeutta. Myös maastoesteitä hyppimästä ryhmä pitää väkisin repiä pois tai he jäisivät hyppelemään illan pimeyteen asti? On se vain metkaa laukata pellolta suoraan tiheän kuusimetsän siimekseen oksien vilistessä ohimoilla.. Olivatko hepat jo väsyneitä, vai oliko edellinen ryhmä liian kouluratsastajia, tiedä häntä?
Ratsastuksen jälkeen vuorossa on tietenkin ruoka ja viini (naiset, laulu). Pienen ruokalevon jälkeen illan ohjelmassa on vipel vipel.. vikellys. Mika demoaa vanhana konkarina liikkeitä (vikeltänyt 10min aikaisemmin). Muutamat eivät pääse heti hevosen selkään, mutta pienellä avustuksella vikellys pääsee käyntiin. Teralaiset esittävät mm. takaperin ratsastusta, maailmanympärimatkoja (360 astetta istualteen), polvivaakoja (toinen käsi ja jalka ojettettuna eteen ja taakse), saksia (jalkojen heilautus taakse ristiin kääntyen ympäri istumaan), seisomista (käynnissä, Pate pudottaa laukan vauhdikkaammissa yrityksissä) ja pää alaspäin roikkumista (pää lavan kohdalla jalat ylhäällä). Keksimme, että vikellys on kuin kivi, paperi ja sakset -leikki; ensin tehdään sakset ja sitten tiputaan kivenä alas..
Vikellys on yllättävän rankkaa ja nukahtamisilmiöstä viisastuneena tällä kertaa miehet käyvät pikaisesti (30 min, ei 3h) ensin saunassa ja vasta sitten naiset. Illalla kaikki kerääntyvät leirinuotion ääreen tähtikirkkaan taivaan ja kuutamon alle. Jotkut vastustelevat ulos siirtymistä vedoten kylmyyteen, vain huomatakseen istuvansa nuotion äärellä sukkasilleen. Makkaraa paistetaan, kerrotaan hevosjuttuja ja jutellaan horsemanshipistä. Leirinuotiolla kuulemme tallilla sattuneen legendaarisen känny episodin. Tallin pitäjien kännykkä oli eräänä päivänä kadonnut ja siihen soiteltiin ahkeraan ajatellen, että joku vastaa ja se löytyy. No mitään ei kuulunut. Lopulta lantalasta löytyi akku ja rikkinäinen känny. Känny oli pudonnut boxiin, jossa Nokialainen suomenheppa oli tietenkin yrittänyt Nokialaiseen parhaansa mukaan vastata, mutta kun vielä puuttuu malli, jota hevosetkin voisivat helposti käyttää hokkikengillä, oli lopputulos reiällinen känny.. (ilmainen markkinavinkki Nokian tuotekehitykseen!) Yhden-kahden aikaan valtaosa porukasta katoaa nukkumaan, mutta saunominen jatkuu isäntäperheen avustuksella..
Sunnuntai 26.9.
Ne, jotka yleensäkin heräävät 07:00, tahtovat herätä tänä aamuna vasta myöhemmin. Aikaisemmin niin nuoret vetreät naiset ovat muuttuneet aamiaispöydässä jäykiksi ja kipeitä paikkojaan voivotteleviksi tädeiksi. Mika harkitseekin parikymppisten nuorten naisten vaihtoa vielä nuorempiin ensi leirillä, jos tätä menoa jatkuu…
Aamu on usvaa putkeen, kun pilvet roikkuvat käsin kosketeltavina. Osa porukasta haluaa koulua ja osa esteitä joten eri ryhmät saavat erilaiset tunnit. Koulutunnilla ei yritetäkään ratsastaa perinteiseen tapaan hevosten nenänpää 90.0 asteen kulmassa, vaan otetaan rauhallisemmin venytysliikkeitä sekä ratsastajille, että hevosille. Ohjelmassa on vapain ohjin ratsastusta ja mm. peruutusharjoituksia ilman ohjia.
Ilma selkenee ja aurinko hymyilee esteryhmälle, jotka harjoittelevat kaarevia teitä. Yllättävän monella on vaikeuksia, mutta vaikeuksien kautta päädymme voittoon. Lounaan jälkeen mietimme, että kakku maistuisi kahvitauolla. Lopputulos on, että Silja leipoo kakun. Sanna tipahti Kellyltä, mutta samalla hevosella seuraavassa maastolla ratsastanut Silja tekee kakun. Tämä on varmaan insinöörien reverse polish logiikkaa? Kakkua leipoessa tulee puhetta kuinka helposti kakku voi lässähtää ja kun Rauno on etsimässä perusteita keittokirjasta, katsoo Silja Raunoa kuin halpaa makkaraa ja toteaa: “Insinööri ei lue ohjeita”. No niinpä tietenkin, olisihan se pitänyt tietää.. Kakusta tuli hyvä.
Vuorossa on teuraslaisten vikellys, jossa Hanne ja Unna esittävät mm. edistyneempää vikellystä kaksi päällä toisen seisoessa. Paten hienot pukit saavat tyttöihin vipinää, mutta he pysyvät selässä. Teuraslaiset esittävät samat kuviot kuin teralaiset ja vikellyskisan voittaja jää ratkaisematta.
Kahveen kanssa nautitaan vastaleivotusta kakusta ja valmistaudutaan viimeiseen ohjelmaan eli Huukkarien Teebertukseen läheisellä pellolla. Tarkoituksena on löytää piilotettu kettu ja tuoda se maaliin. Matkalla voivat muut yrittää kaapata sitä. Tärkeintähän ei ole voitto, vaan se etteivät muut voita. Tai tärkeintähän ei ole voitto, vaan palkinto. Olemme ratsastaneet kahdessa ryhmässä, mutta kisasta tulee kivempi yhdessä ryhmässä. Mielenkiintoisena yksityiskohtana on, että hevosia ja poneja on kahdeksan ja ratsastajia yhdeksän. Alkaa siis pienten ratsastajien metsästys, koska joku joutuu menemään Ninni shetlanninponilla. Siljaa ehdotetaan ensin, mutta hän on valmis menemään mielummin Vinskillä kaksi päällä ilman satulaa kuin pienen pienellä Ninni-ponilla. Hanne haluaa kuitenkin verestää poniratsastajan muistoja ja valitsee Ninnin. Teuraslaiset kehittelevät jo taktiikkaa: Vinskin selästä isoimpana hevosena näkee missä kettu on sekä voi blokata muiden tien, Ninni noutaa ketun ja ratsastaa maaliin Vinskin jalkojen alta..
Hubertus on jo vaarassa muuttua Ninnibertukseksi, kun yleensä vapaana juoksentelevaa pikkuponia ei heti löydy. Muutamat uskaliaimmat jättävät pois turhan painolastin, kuten satulan. Käy kuitenkin niin, että koko porukka alkaa jänistämään (kettua ei löydykään ja se korvataan lelupupulla). Koko kylä tuntuu kerääntyneen pellon laidalle katsomaan syksyn jänisjahtia. Merkkivihellyksen jälkeen hevoslauma lehahtaa kuin varpusparvi ympäri peltoa. Ninni onnistuu tiputtamaan ilman satulaa ratsastavan Hannen useampaan kertaan. No ainakaan putoaminen ei satu, kun jalkojen ja maan välillä on kymmenen senttiä.. Jänis löytyy liiankin nopeasti ilman satulaa ratsastavan Leenan toimesta, joka onnistuu toimittamaan sen maaliin vieressä laukkavista kanssakilpailijoista huolimatta. Jäämme vielä mäkiselle pellolle laukkailemaan ylämäkiin ja kisailemaan keskenämme.
Silja ja Hansa, Hanna ja Kelly, Hanne ja Ninni, Mika ja Pate, Lasse ja Ruusperi, Leena ja Sera, Sanna ja Winski, Heli ja Kranaatti, Unna ja Alfa jänistämässä. Voittajan on helppo hymyillä pupua korvista pitäen. Lisää kuvia MeHuippuRatsijoiden kertomuksessa.
Loppukahvin ja leiripalautteen täyttämisen jälkeen on kohdattava
se ikävä tosiasia, että leiri on loppu.
Ruoka on ollut hyvää ja sitä on ollut riittävästi.
Ratsastuskin on ollut hyvää ja sitä on ollut riittävästi,
ainakin joidenkin kipeiden paikkojen valituksista päätellen..
Lähes ainoaksi parannettavaksi asiaksi jää perjantain sateinen ilma ja
aikaiset herätykset. Olemmekin laatineet viittellisen
seuraavan leirin ohjelman:
12:00 herätys
12:30 aamiainen
13:30 venyttelyä ja heräilyä
14:00 toinen aamiainen niille, jotka eivät vielä heränneet 12:00
15:00 auringonpaisteen odotusta
16:00 talutusratsastusta rauhallisesti venytellen
17:00 …
Miscellaneous:
– barbienukkeolo kun jalat eivät taivu paikat jäykkänä
– leiriavustaja Lasse on aina valmis auttamaan vaatekappaleiden riisumisessa (tunneilla)
– Unnan sotkut ruokapöydässä
– 200kg jauhoperunoita
– fyysikkovitsit
– kortinpeluu
Osallistujat:
Tera, Teekkariratsastajat
– Mika Huttunen, Lasse Sundström, Silja Holopainen
Teuras, Tampereen Teekkarien Ulkoilu- ja Ratsastusseura
– Leena Salonen, Heli Ihamäki, Tommi Korhonen (as special guest star)
Teuras / MeHuippuRatsijat ja
– Sanna Sierilä, Hanna Uutela, Hanne Frisk, Unna Leinonen
Isäntä/Emäntä Nokian Ratsastuskoulu
– Susanna ja Rauno Mäki-Lohiluoma
Hepat
– Kelly ketoon kellauttaa
– Vinski viti valkoinen pystyyn pomppii
– Sera, koulua kirskuttelee
Suokkarijengi
– Paten pukit pudottaa?
– Ruusperi, vääntyy pukeissa kierteelle kuin rätti
– Kranaatti, pomminvarma niin pellolla kuin esteillä
– Hansa, koulun taitaa vaan allergia vaivaa
Poniklubi
– Alfa, päistärikko poni
– Ninni, minishettis Vinskin alta vilahtaa
|
Tämän jutun kirjoitti Mika Huttunen, email: mika.huttunen(at)iki.fi. Sivua on viimeksi päivitetty 07.09.1999 (Postaus siirretty nykyisille sivuille 2.3.2024).
|