Lauantai
Lauantaiaamu oli raikas ja odotusta täynnä. Jännitettiin hevosjakoa ja säätä.
Olen käynyt Einolassa sen verran paljon, että suurin osa hevosista on tuttuja. Yritin kuvailla ensikertalaisille parhaani mukaan ratsutarjontaa ja toisaalta samaan aikaan haaveilin pääseväni kokeilemaan muutamaa uutta tulokasta. Eilen olin jo päässyt kokeilemaan 5-vuotiasta Lilaa, jolla oli hienot liikkeet ja miellyttävä asenne työntekoon, mutta laukka oli vielä aika raakaa. Ehdottomasti tuleva lemppari, kun tasapaino ja taidot kehittyvät!
Aamupäivän tunti oli estetunti, ja minulla ei ollut erityisiä preferenssejä ratsun suhteen. Kun muut olivat valinneet, ehdotin voivani mennä Topilla tai Cadilla. Topi ei ollut ”mennyt kaupaksi” muille, mutta tykkään hypätä Topilla. Hän ei ehkä vakuuta kylmäverisen raskaalla olomuodollaan, mutta ylitimme viime kesänä 110cm korkeushyppykisassa. Cadi taas on minulle uusi tuttavuus ja vasta aloittelee ratsastuskoulu-uraansa, Cadi on ollut Miila Mättölän koulutuksessa ja kisaratsuna ennen tätä. Minna valitsi näistä minulle Topin, mutta onneksi Cadin vuoro oli sitten vielä sunnuntaina. 🙂
Estetunnin teema oli ”hyvän mielen hyppyjä”, opettajana Hanne. Pystyjä ja oksereita erilaisilla lähestymisillä ja teillä, ja lopuksi ne yhdistettiin pieneksi radaksi. Topilla oli alkuun reilusti virtaa, mikä lähinnä nauratti. Tilanne tasaantui nopeasti ja tehtävät sujuivat hyvin. Topi on ehdottomasti hyvän mielen hevonen, selässä ei voi olla hymyilemättä.
Hevosten hoidon jälkeen oli lounasta ja koulutunnin hevosten jako. Sain Hetan, jota olen aikaisemmin vain ihaillut, koska tyypillisesti kesäleireillä poneista on pulaa ja menen hevosilla. Nyt olin itse yksi leirin pienimmistä ratsastajista, ja ponit osa mahdollista ratsurepertuaariani!
Koulutunnin opettajana oli Suvi, ja tunnin aiheena oli ratsastajan ja hevosen tasapaino. Pyrimme hakemaan hevosille lyhyitä askelia ja rauhallista, rentoa tahtia volteilla. Laukkatehtävässä kävimme vuorollamme opettajan päädyssä tekemässä ympyrän, ja opettaja keskittyi asentoomme ja istuntaamme ja miten vaikutamme hevoseen laukassa.
Heta oli alkuun pohkeen takana, vaikka kipittikin eteenpäin, mutta laukassa ja sen jälkeen Hetan askel piteni ja rentous löytyi. Lopussa Heta oli niin hyvin avuilla, että sain vain nautiskella kyydistä ja todella ratsastaa jokaisen askeleen kuten itse halusin. Tiesin kyllä, että Heta on huippu, mutta että näin huippu!
Päivällisen jälkeen pidimme leiriläisten kesken leikkimieliset poniagilitykisat maneesissa. Meillä oli viisi pikkuponia: Samsam, Pinkki, Tyyne, Taikkis ja Helga. Jakauduimme kahteen joukkueeseen, ja tässä viestikisassa nopein joukkue voittaa. Jokainen talutti, väistätti, peruutti ja pujotteli vuorollaan agilityradan jollain näistä poneista. Taikkis osoittautui suvereeniksi agilityponiksi, Samsam ja Tyyne tarvitsivat tehtäviin hieman helpotusta. Pääasia, että pääsimme tekemään maastakäsittelyä, joka muuten jää turhan vähiin, ja ponit saivat virikettä. Kaikkein tärkeimpänä, oli hauskaa!
Loppuilta meni saunoen ja jutustellen. En tiedä painoiko työviikko, leiripäivä vai ikä, mutta nukkumaan mentiin lauantain puolella. Ehkä hyvä näin, koska sunnuntaina oli edessä vielä kaksi ratsastustuntia ennen paluumatkaa kotiin.
Eevis kiittää puolestaan Einolaa ja leiriläisiä hauskasta viikonlopusta. Ilmat olivat vilakat, mutta tunnelma lämmin!