Heippa kaikille! Täällä Iida Teran hallituksesta. Olin viiden muun teralaisen kanssa Solbackassa Takaisin satulaan -kurssilla toukokuussa, ja ai että kun oli kivaa! Tässä postauksessa vähän mietteitä kurssista.
Vaikka meiltä kaikilta taisi löytyä pitkä ratsastustausta, ainakin minulla aktiivisesta harrastamisesta oli jo noin viisi vuotta aikaa, joten paljon ihan perusasioitakin kuten oikeaoppinen istunta oli ehtinyt unohtua. Kuusiviikkoisen kurssin aikana vuosia sitten opitut jutut alkoivat kuin alkoivatkin palautua mieleen, ja vieläpä yllättävän nopeasti. Opin myös paljon aivan uutta.
Opettajamme Anne Nuutinen oli mielestäni superhyvä! Kurssilla lähdettiin rakentamaan ratsastuksen perusasioita aivan alusta alkaen niin, että kaikki lähtee omasta kropasta ja sitä tulee käyttää kokonaisvaltaisesti. Esimerkiksi keventäessä voi ajatella ensisijaisesti lantion keventävän, eikä vain niin että noustaan seisomaan jalustimille – näin tasapaino pysyy parempana. Paljon tehtiin töitä oikeiden ”ajatusten” löytymisen kanssa.
Pidin erityisesti Annen opettamasta tyylistä ratsastaa mahdollisimman pienillä avuilla, ensisijaisesti omaa istuntaa eikä esimerkiksi ohjaa käyttäen. Annen lähestymistapa ratsastuksen uudelleenopetteluun oli ihanan perusteellinen; meille annettiin rauhassa aikaa harjoitella esimerkiksi ihan vain siirtymisten tekoa ja oman istunnan havannoimista, ennen kuin edes alettiin miettiä sitä toivottua lopputulosta johon hevosen kanssa pitäisi päästä.
Kurssilla tehtiin pääasiassa hyvin yksinkertaisia harjoituksia, kuten työskentelyä ympyrällä sekä loivia ja kolmikaarisia kiemurauria. Tehtävät olivat tarpeeksi helppoja, että niissä tuntui joka tunti vähän kehittyvänsä, mutta kuitenkin sen verran haastavia, ettei mikään alkanut tuntua helpolta :D. Ratsastus on niin vaikea laji. Mutta oi miten kiva silloin kun onnistuu! Etenkin viimeisellä tunnilla tuli fiilis, että voikun tätä voisi jatkaa vielä toiset kuusi viikkoa, kun homma alkoi juuri sujumaan.
Solbacka paikkana on aivan huippu. Itse en ollut siellä aiemmin käynyt, mutta voin lämpimästi suositella tallin puitteita, hevosia ja opetusta. Kaikki hepat joilla menin olivat kivoja ja ihanan herkkiä ja osaavia ratsastuskouluhevosiksi. Oma suosikkini oli varmaankin Lassi, jolla menin kaksi ensimmäistä tuntia – sen kanssa yhteinen sävel löytyi varsin nopeasti.
Vaikka meitä oli kurssilla seitsemän eli aika monta, Solbackan maneesi ja kenttä ovat sen verran isoja, ettei tilanpuute häirinnyt missään vaiheessa. Toki hieman pienemmällä kurssilla olisi saanut vähän enemmän opettajan kommentteja itselleen, mikä onkin ainut kritiikki, jonka kurssista keksin. Muuten kaikki oli erittäin hyvää – kurssin loppupuolella myös sää suosi meitä ja pääsimme ratsastamaan kentällä lämpimässä auringossa. Ai että!
Kaiken kaikkiaan ihan superkiva kurssi takana. Oli ihanaa päästä takaisin satulaan, löytää oma lempiharrastus uudelleen ja päästä tutustumaan muihin teralaisiin. Samat fiilikset taisi olla kaikilla muillakin kurssilaisilla 🙂
– Iida Hakola
Teran hallitus 2021
PS. Jos kiinnostuit Teran kursseista Solbackassa tai muilla talleilla, niin pysyhän kuulolla – ilmoittelemme syksyn kursseista nettisivujen tapahtumakalenterissa, Teran Facebook-ryhmässä ja Telegramissa!