Ohjalaiset pääsivät kokeilemaan Etelä-Vantaan ratsastuskoululle ratsastusjousiammuntaa 23.11.2024. Ohjaajana toimi Sara Seppälä (Sara Seppälä Mounted Archery / @sarashorsebackarchery).
Marraskuun loppuun sattui kenties talven siihen mennessä kylmin päivä, mutta kylmyys ei kuitenkaan harjoittelua haitannut. Saavuimme tallille jo aamuyhdeksän aikaan, ja aloitimme vauhdikkaalla verryttelyllä ympäri maneesia. Jousiammunnassakin hyvä alkulämmittely on tärkeää, jotta suoritus on paras mahdollinen ja ennaltaehkäistään loukkaantumisia.
Lämmittelyn jälkeen pääsimme harjoittelemaan jousiammuntaa maasta käsin. Valitsimme muutamasta erilaisesta jousesta sopivan, ja kiinnitimme lonkkaviinet, josta nuolet olivat kätevästi saatavilla yksittäin. Ratsastusjousissa ei käytetä vakauttimia, tähtäimiä tai muita avusteita, ja jousi on melko pelkistetty verrattuna harrastusjousiammuntaan. Nuoli viritetään perinteiseen tapaan käsin.
Harjoittelimme muutamia erilaisia tapoja ja nopeasti jokainen löysi itselleen toimivimman jousiammuntatavan, ja pian nuolet alkoivatkin lennellä maalitauluihin. Vain osalla osallistujista oli aikaisempaa jousiammuntakokemusta, mutta myös ensikertalaiset pääsivät ajatukseen kiinni muutaman harjoittelukierroksen jälkeen.
Harjoiteltuamme riittävästi maastakäsin, varustimme ensimmäisen ryhmän ratsut ja siirryimme harjoitteluun hevosen selässä. Alkuun solmimme ohjat hevosen kaulalle, sillä ratsastusjousiammunnassa hevosta ohjataan lähinnä istunnalla ja ääniavuilla – käsien tulee olla vapaat jousen käsittelyyn. Itse ammunta tapahtuu jalustimilla seisten, ja harjoittelimme tasapainottelua ensin ilman jousta.
Ratsastusjousiammunta vaatii ratsastajalta tasapainoa, tarkkuutta, kehonhallintaa ja nopeutta, myös melko eri tavalla kuin tavallinen ratsastus. Osalla ryhmäläisistä ei ollut pitkää ratsastustaustaa, mutta se ei menoa hidastanut, sillä ratsastusjousiammunta sopii kaikille ratsastuskokemuksesta riippumatta.
Maaliin ampumisen hevosen selästä aloitimme ensin pysähdyksestä, ja lopulta käynnissä ilman pysähdyksiä. Jatkossa vauhtia voi lisätä, ja yleensä ampuminen tapahtuisikin laukassa. Ampua voi kokemuksen karttuessa myös eri suuntiin, myös hevosen toiselle puolelle, ja lajissa voi kehittyä pitkälle eri variaatioita kokeilemalla. EVRK:n hevoset olivat tottuneita jousen ääneen, ja kuuntelivat myös istunta- ja ääniapuja tarkasti.
Ampuminen hevosen selästä vauhdissa (vaikkakin vasta vain käynnissä) oli haastavaa mutta hauskaa! Ratsastusjousiammuntakärpänen puraisikin useampaa osallistujaa, ja näemme varmasti vielä kevään tullen jousiammuntaradoilla!
Summary in English:
On November 23, 2024, Ohja members tried horseback archery at EVRK, guided by Sara Seppälä. Despite the cold weather, the day started with a warm-up in the arena to prepare for the activity.
The group first practiced archery on the ground, using traditional bows designed for horseback archery, which are simple and lack stabilizers or sights. Participants quickly got the hang of it, with even beginners managing to hit targets well after a few trials.
Once comfortable, the group moved to horseback, guiding the horses with body posture and voice commands to keep hands free for the bow. Shooting while moving proved challenging but rewarding, and the event left many inspired to pursue horseback archery further in the future!
– Janika